Uku soikoon

Tässä vielä ukun (täkäläinen lyhenne ukulelesta) ystäville Hawaijin Ison Saaren nouseva tähti. Nuori 24-v tyttö nimeltään Brittni Paiva (mikä sukunimikin), joka on voittanut jo erinäisiä palkintoja täällä. Aikas hauskan kuuloista ja siis neljän kielen plinkutuksella:

http://www.youtube.com/watch?v=hm4qnQ98-zU

Ameriikka loppuu huomen. Minun yhteenvetoni:
Jos haluat kunnon teetä, osta omat mustat teet Suomesta. Jos täällä on teesalonki, eksoottisin tee mitä amerikkalaiset tarjoavat on vihreä tee, muutoin salongeissakin ja kaupoissa vaan liptonia vastaavaa kuravettä. Muovijäteeen tuotto ahdistaa, miks täällä ei tiskata vaan lähes kaikkialla astiat roskikseen. Ei siis vaan hampurilaispaikoissa.

Kaupoissa on kaikkea kivaa, mitä ihminen luulee tarvitsevansa. Muovijätettä syntyy, mutta tekisi mieli ostaa kaikkea esim muovinen koiranruoanannostelija (ei ole koiraa) tai muovinen pussinsulkusysteemi, kun ovat kivasti esillä ja söpöjä, joku kiva hahmo jne. Outoja mielihaluja. Laittilimskat on järkyttävän halpoja. Kaupassa 12 tölkkiä limua alle 3 dollaria, alumiinitölkit ja muovipullot kierrätetään. Karkit on kalliita, mutta täällä on julma makeisvero, joka koskee myös sokerilimuja. Tarkoitus saada kansa laihtumaan. Olen nähnyt aivan uskomattoman kokoisia ihmisiä liikkeellä, mutta täällä niitä ei tuijota muu kuin suomalainen epäkohtelias turisti.

Terveisiä vaan Aasiaan, mutta Amerikassa asiat toimii. Burgerit läpähtää pöytään ajoissa, ja jos joku ei toimi, niin asia korjataan eikä nyhvästellä. Palvelu pelaa ja pohjautuu tippaukseen. Tippikulttuurista olen saanut harmaita hiuksia. Ravintelissa nyt jopa tajuan, kun iskevät turistille tippitaulukon eteen, eikä tarjoilijat saa kunnon palkkaa, mutta jossain optikkoliikkeessä, eikai siellä nyt herrajestas pidä tipata? Kampaamoissa pitäis tipata pesijää, leikkaajaa ja siivoojaa,niinpä sitten leikkasin ite haiveneni.. Kaupoissa on kyllä hinnat tavaroissa, mut juu ei se aina olekaan lopullinen hinta kun ropsahtaa government verot päälle.