Havaiji, osa I

Itse asiassa olen tässä yrittänyt hahmotella yhteenvetoa ja/tai jonkinlaista parhaat palat kirjoitusta Amerikasta mutta ei vaan synny. Palaan asiaan myöhemmin; jos ei muuta niin itselle on hyvä saada muistiin Amerikan oppeja tuleville vuosille (ja reissuille). Kirjoitetaan sen sijaan siis ensi vaikutelmia Havaijista.
Pakko muuten tunnustaa Havaiji on yksi niistä paikoista jotka on mun listalla: "Käytävä ennen kuin on liian myöhäistä". (Lista on aika pitkä ja pitenee koko ajan, kun on tuo reissaaminen jäänyt päälle, mutta toisaalta on siitä saanut paikkoja napsittua poiskin.) Jokaiseen noista paikoista meneminen aina vähän pelottaa kun sitä on odottanut niin aina jännittää mahdollinen pettymys. Aika harva on muuten pettänyt eli kannattaa mennä katsomaan paikkoja joita haluaa nähdä. Onko Havaiji ollut odottamisen arvoinen? Kahden päivän kokemisen jälkeen vastaus on: Kyllä.

Honolulu Diamond Headiltä (ex-tulivuori muuten) nähtynä

Alku havainnointia Havaijilta

Havainto 1: Me länkkärit ollaan turisteista täällä suurena vähemmistönä; japanilaisia on valtavasti. Ei siinä mitään kyllä niitä kestää mieluummin kuin känniteinibrittejä.

Aurinko laskee seläni taa (Waikikilla)

Havainto 2: Kyllä meri vaan on ihana. Turkoosin sininen 25 asteinen valtameri, ai ai. Ainoa paha mitä minä Kaliforniasta keksin (Losin ruuhkien lisäksi) on, että siellä merivesi oli melko lailla liian kylmää uitavaksi, täällä se on täydellistä. Ja me ollaan vasta päästy Honolulun Waikiki-rannalle, joka on kuuluisin ja ruuhkaisin. Innolla odotan vähän syrjäisempiä mestoja missä pääsee snorklaamaankin. Havainto 3: Havaijilaiset ovat rotupuhtauden vaalijoiden painajainen; ulkonäöltään

Kansallisruoka tarjouksessa

monimuotoisempaa porukkaa saa etsiä. Ja kun nää penteleet tulee toimeenkin keskenään. Ainoa yhdistävä tekijä on kai yställisyys, amerikkalaiset noin yleensä on melko lailla ystävällisiä mutta täällä se vielä enemmän aloha. Ja kumma juttu mä olen tottunut jo siihen, että ihmiset hymyilee ja sanoo päivää ja näkemiin. Itsekin osaa jo smalltalkin pahemmin miettimättä ja hymyileminenkin sujuu yleensä ilman pahempia ponnisteluja.

Havainto 4: Havaijin "kansallisruoka" on muuten Spämi, sikanautapurkkiruoka kotoisammin. Kai se ainakin mämmin ja ruotsalaisten hapansilakat peittoaa. Hampurilaspihvinä ainakin ajaa asian paremmin kuin edellä mainitut.