Eväjalkaiset toverimme

Eläinmaailman ihmeet jatkuvat. Nyt on nähty söpeleitä koko rahan edestä. Pysähdyimme Tyynen Valtameren maisemahighwayllä Montereyhin. Ja kyllä kannatti; hyljekiintiöni ei täyty millään, mutta nyt on nähty siis SF:n jälkeen siis (anteeksi käännökseni) satama-, meri- ja elefanttihylkeitä.

Matkaseuralaiseni osoittaa jo kyllästymisen merkkejä, mutta oikeasti nämä ovat kaikki eri hyljelajeja, en tiedä oikeaoppisia käännöksiä suomeksi, mutta värillä on väliä, eli välillä on ruskea, laikukas turkki ja välillä musta liukas turkki, mutta kaikki haisevat ja tykkäävät lämmitellä auringossa hiekalla tai kalliolla.

Lisäksi Montereyn satama-altaassa näkyi merisaukkoja, aika vekkuleita ja nopeita liikkeissään, en onnistunut saamaan kunnon kuvaa.

Mutta paras viimeisenä, kävimme valasbongausretkellä. Onnistuimme näkemään ryhävalaita ja kahta eri delfiinilajia, vaan mitenkä kuvaat kun kamera ei ehdi millään, vaikka monenkuvanottoasetus päällä. Hieno reissu, en vaan ymmärrä miten en nähnyt ryhävalaan pyörähdyshyppyä, olinkohan paapuurin puolella ruokkimassa kaloja just silloin, avomeri kiikutti aika lailla. Onneksi miehelläni on vakaa kuvauskäsi, saimme edes muutaman hyvän valaskuvan. Merellä kävi myös välillä aika tyrmäävä anjovistehtaan katku, meribiologin mukaan valaan hengityshän se.