Copyright

Kaikki kuvat E:n tai K:n ottamia ja niitä ei saa käyttää muissa yhteyksissä.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Viiden tähden vappua

Reippaana uima-altaalla
Kaikki ovat menneet! Olemme taas kahden! Viimeisenä meidät hylkäsi Päivi. Unohtaaksemme kaksinaisuutemme otimme ja lähdimme viettämään vappua Koh Samuille, yhdelle Thaimaan suosituimmista turistisaarista. Niin ja surun murtamina otimme sitten viiden tähden resortin kaikkine mukavuuksineen. Ja mukavuuksia sitten löytyy; loistava infinity uima-allas, leffateatteri, squash-halli, hienostunut kuntosali saunat(sekä suomalainen että turkkilainen), pelihuone (mm. biljardi), jne...Kuntosalille ei vain ole mitään asiaa ennen kello kahta, kun hintaan sisältyvä aamiainen on niin tajuton, ettei sen jälkeen moneen tuntiin voisi kuvitellakaan minkäänlaista kuntoilua. Aamiaisella on täällä keskellä tropiikkia mm. kylmäsavulohta. Mestan omistaja on unkarilainen, joten sai kai selittää jotain, mitä en tiedä?
Kylvyssä
Resortti on vuoren rinteessä., joten kun haluaa mennä vaikka uima-altaalle voi soittaa golfkärryn viemään ja illat kuluvat loistavasti kymmenmetrisellä parvekkeella laiskanlinnassa maaten ja näköalaa ihaillen. Tai sitten voi pulahtaa olohuoneen nurkassa nököttävään kylpyammeeseen, josta voi samalla katsoa vaikka leffaa tai sitten ei kun 40-tuumainen telkkari on liian kaukana. Juu liian kaukana, huone on pinta-alaltaan suurempi kuin meidän koko koti, ihan oikeasti. Hintaa tälle komeudelle kertyy aika paljon vähemmän kuin mitä Cumulus-hotellit Suomessa maksavat, joten ei ihan kauheasti. Ainut negatiivinen juttu lienee, että kun vapun jälkeen siirrytään taas tavallisiin ja halvempiin majoituksiin voi alku olla vähän nihkeää. Ai, että aamiaiseksi paahtoleipää ja kahvia ja ai, että mä joudun itse kävelemään tonne ja että huoneessa ei enää sovikaan pelaamaan pingistä ja biljardia...
Näköalaa parvekkeelta

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Enkelten kaupunki

Wat Pho, valtavan makaavan Buddhan koti
Eli Krung Thep Mahanakhon Amon Rattanakosin Mahinthara Ayuthaya Mahadilok Phop Noppharat Ratchathani Burirom Udomratchaniwet Mahasathan Amon Piman Awatan Sathit Sakkathattiya Witsanukam Prasit (suomeksi Enkelten kaupunki, mahtava kaupunki, Smaragdibuddhan asuinsija, jumalan valloittamaton kaupunki (toisin kuin Ayuthaya) Indra, maailman pääkaupunki, jolle on suotu yhdeksän arvokasta jalokiveä, onnellinen kaupunki, Kuninkaallisen Palatsin runsaus, joka muistuttaa taivaallista majaa, jossa hallitsee uudelleensyntynyt jumala, Indran antama ja Vishnukarnin rakentama kaupunki). Parhaiten kai kuitenkin se tunnetaan nykyaikaisella nimellään Bangkok.
Wat Arun eli auringonnousun temppeli

Kuten nimistäkin voisi päätellä on Bangkok sulatusuuni: On nykyaikainen ja mennyt, rikas ja köyhä, harras ja paheellinen, maallinen ja uskonnollinen, jne...Vastinpareja viisaat voisivat keksiä loputtomiin. On yksi adjektiivi jota Bangkokista ei kyllä voi käyttää: Tylsä. Ihan sama mikä on funktio kaupunkiin tulolle, tylsä Bangkok ei ole. Kuuma kyllä, raivostuttava jees, ihana toisinaan mutta tylsä ei koskaan! Ja kun kaupunki on valtava ja muuttuu vuodesta toiseen, löytyy aina uutta löydettävää vaikka täällä oli muutama kerta jo aikaisemmin käytyäkin. Ja kun Thaimaassa ollaan, ovat ihmiset ystävällisiä ihan luonnostaan. Ainakaan vielä ei suurkaupungin syke ole vienyt ystävällisyyttä mukanaan kuin pieneltä vähemmistöltä.
Jim Thompsonin olohuone
Muutaman päivän Bangkokin keikkamme oli sekoitus temppeleitä, shoppailua, kullinaarisia nautintoja, arkkitehtuuria Jim Thompsonin talon muodossa ja kun hotellista löytyi kunnon uima-allas pääsi myös uimaan ja päivää paistattelemaan. 

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Munkkipaparazzi

Luang Prabangissa on lukuisia buddhalaisia temppeleitä ja luostareita. Budhhalainen kultaus ja punainen väri voi alkaa jo aiheuttaa hieman ähkyä. Oranssikaapuisista munkkipojista saa ottaa kuvia, mutta on kohteliasta näyttää kameraa ensin ja kysyä näin lupa.
 Tai vakoilla paparazzina tarpeeksi kaukaa. Naiset eivät saa koskettaa munkkia, kadulla on väistettävä vaikka tulisi 8-vuotias munkkioppilas vastaan. Käytännössä molemmat väistävät niin kuin muutenkin, mutta kosketusta vältettävä. Pojat laittavat kädet somasti suppuun ohitustilanteessa. Meidän kakkoshotellimme (ykkönen oli uudenvuoden hintojen takia 10 km keskustasta) sijaitsee aivan temppelin takapihalla. Munkkien rummunpaukutus alkaa klo 4.00 yöllä, jolloin munkit (ja me) heräävät rukoilemaan, ja kello kuuden rummutuksen hujakoilla munkit lähtevät hakemaan ruoka-almuja pääraitilta. Munkit eivät itse voi laittaa ruokaa, koska se on liian "maallista". Kaikkialla olevien ohjeiden mukaan almujen antoa voi kuvata, mutta kohteliaasti kun kerran kyse on uskonnollisesta tapahtumasta, jolloin hieman kunnioitusta luulisi kuvaajilta löytyvän. Tiedetään että parhaat kuvakulmat löytyvät almunantajien välistä, mutta pientä rajaa sentäs. Ei ollut vuoden hengellisin tapahtuma kun salamavalot räpsyivät ja paikalliset riisimyyjät yrittivät tunkea väkisin turisteille riisikippoja jaettavaksi munkeille.


 Minusta näytti, että almukippoon jaettiin alkuasukkaidenkin toimesta paljaalla kädellä ties mitä murkinaa. Munkkiparkojen masut on koetuksella, mahaoireista kärsivä kohtalontoveri täällä symppaa.

Terveisiä mämminsyöjille, oli meilläkin kalakookospuurorove.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Mekongin yläjuoksulla

Temppeli Luang Prabangissa
Mekongin rannoilla sattuu ja tapahtuu

Hanoista Luang Prabangiin, Laosiin. Punainen joki vaihtui Mekongiksi, mopot munkeiksi, hälinä hiljaisuudeksi ja dongit kipeiksi. Se on samaa,  että valuutassa on sen verran nollia, että miljonääreinä pysytään. (Miljoona dongia = n. 35 € ja miljoona kipiä = n. 95 €).
Luang Prabang on Laosin budhalaisuuden keskus; tänne pojat lähetetään muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi hengistymään munkkiluostariin. Osa jää sille tielleen, ne jotka palaavat maailmaan saavat mukaansa paitsi Budhan oppeja myös yleensä maallista koulutusta. Matkailijoille LB on kaunis pikkukaupunki Mekongin mutkassa jossa voi henkistyä erilaisia temppeleitä tiiraillen, siinä sivussa pistäytyen vilvoittelemassa
Putouksissa ui muutkin kuin turistit
muutamassa uimakelpoisessa vesiputouksessa. Vilvoittelua muuten tarvitaan; täällä on kesä ja päivälämpötilat pyörii neljänkymmenen asteen sillä puolen johon ei Pohjois - Euroopassa tarvitse koskaan tottua. Niin ja kun tuossa virtaa tuo Mahtava Mekong, voi aina lähteä veneilemään jonnekin tai ei minnekään.
Kuuden vuoden takaisesta LB on muuttunut niinkuin koko Kaakkois-Aasiakin; kaikkea on lisää; hintaa, turisteja, showta, palveluita ja yleistä hulabaloota. Mutta LB on edelleen leppoisa ja mukava mesta. Pyydetään muuten tässä anteeksi Laosilta, et saa tällä reissulla ansaitsemaasi huomiota, me oltiin täällä (vain Luang Prabang) vajaa viikko ja huomenna jo matka jatkuu syntiseen Bangkokiin.

Kolme uutta vuotta

Hauska kurisioteetti, meille sattui tälle reissulle kolmet uuden vuoden bileet: Gregoriaanisen kalenterin uusi vuosi Melbournessa, kiinalainen uusi vuosi Kuala Lumpurissa ja sitten laojen (ja thaikkujen) uusi vuosi täällä Laosissa. Laojen ja thaikkujen uuden vuoden juhlinnan erityispiirteistä mainittakoon se, että vettä kuuluu heittää tai kaataa tai ampua jokaisen mahdollisen niskaan. Länkkärit ovat noin suunnilleen halutuinta riistaa, meidän kastelusta saa kai jotain erityisonnea tulevalle vuodelle. No kastumisessa ei näillä lämpötiloilla ole oikeastaan mitään pahaa, lomalla kun ollaan. Muutama paikallinen oli hommaan kohtuullisen kypsinä, ainakin kun bileet ja vesisota kestää aika monta päivää...
Uudenvuoden vesisotaa

Hanoi, mopotaivas

Hanoi on ennen kaikkea mopoja ja mopojen pärinää ja töötäntää. Isoa katua ylitettäessä on tällaisen varttuneen henkilön etsittävä sovelias teini, tai joku muu urhea alkuasukas, jonka peesissä kadun ylitys sujuu mopoja häiritsemättä. Pahinta on tehdä äkkinäisiä liikkeitä tai pysähtyä väärään paikkaan saatikka palata taaksepäin. Viimeksi 6 vuotta sitten vieraillessa paikallinen mummo pyysi saattamaan kadun yli. Nyt jos suinkin mahdollista mopoja oli rutkasti lisää ja myös uutuutena teinien ja mummojen suosimia sähköpyöriä. Myös liikennevaloja ja suojateitä oli tullut lisää. Jalankulkijan vihreä valo ei kuitenkaan tarkoita että mitään vaaraa ei olisi. Päinvastoin, kannattaa olla erityisen tarkkana kun mopot suikertavat suojatien eteen pysähtyneiden autojen molemmilta sivuilta. Mopoilla kulkee kaikki, sillä ne sopivat kapeille kaduille, ja mikä onkaan sujuvampaa kuin mopolla luikahtaa yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Tässä ei suinkaan verkonmyyjä vaan nuudelikauppias.



narukatu
 Cyclot, siis polkupyöräkärrit ovat enempi turistien huviksi ja tavaran kuljetukseen, näiden kuskit ovat ketkuista ketkuimpia. Matkan hinta kannattaa vahvistaa kaksikymmentä kertaa ja hakata vielä todisteeksi kivilaattaan ennen kuin astuu cyclon kyytiin. Nämä miehet osaavat sitten tinkiä. Eivät huvikseen päivystä Hanoin kaduilla. Löysimme sentään rehellisen taksikuskin, joka katsottuaan osoitteen väärin ajoi vikaan, mutta otti virheen omalle kontolleen, eikä laskuttanut ylimääräistä, sai silti tippiä meiltä kun ei ollut ketkula. Vietnamilaisista taksifirmoista mainittakoon mittaria käyttävät Mai Linh ja Vinasun, muihin emme astuneet jalallamme. Niin ja cyclollakin mentiin kuriositeettina vain ihan lyhyt matka.

Hanoin vanhakaupunki on yhä kolonialistisen kaunis. Pieniä, söpöjä kahviloita kaksikerroksisten pikkutalojen yläkerroksissa. Paljon kivoja kivijalkaputiikkeja, mutta täällä ei tingitä niin kuin etelässä. Hinta on usein se mikä lapussa lukee. Tinkaajaan suhtaudutaan nuivasti, mikään ei estä kohteliaasti tiedustelemasta mahdollista hinnanalennusta, mutta paras jättää naukumaijailut sikseen. Vanhankaupungin kadut ovat osittain jakautuneen myyntiartikkeleiden mukaan.




perjantai 18. huhtikuuta 2014

Sapan myyntitykit

Hmong-matamit odottavat uhrejaan

Sapan "trekking" ei ollut yksinäistä puuhaa. Koko matkan meitä seurasivat paikalliset matamit, joiden enemmän ja vähemmän hyvin tehtyjä käsitöitä piti turistin lopulta ostaa kun kerta koko 10 kilsaa oli kuljettu yhtämatkaa, siis pyytämättä. Perillä meinasi tulla kärhämää kun saattoväki oli jo jakanut meidät naispuoliset valkonaamat kunkin myyjämatamin omaksi, mutta kylässä odottikin iso liuta uusia matameja.

Symbioosin sinetiksi turisti sai " omalta" matamiltaan " for free" saniaisesta tehdyn koristeen.

tinkimistä
No pakkohan jokunen pussukka oli ostaa, eikä voinut elukkana tinkiä, kun oltiinhan tässä jo "tuttuja", vaikka yhteistä kieltä ei kauheasti ollut.


Päänsärkyä hoidetaan kuumennetulla sarvella, siitä läikkä

"trekking"

karkkia vailla



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Maisemia pukkaa

Otettiin sitten mummomatkailu (mummomatkailu = järjestetty pakettimatka, Toim. huomautus) käyttöön ja tempaistiin samalla rykäyksellä kaksi keikkaa; ensin Sapaan ja sieltä sitten suoraan Halong Bayhin. Viisi päivää ja yötä. Kompakti keikka jossa itse pääsi mahdollisimman vähällä säätämisellä ja varsinkin Sapan osuus oli todella hyvin järjestetty.
Sapan mahtavia maisemia

Indokiinan katolla

Sapa on semmoinen 350 kilometriä Hanoista vuorille ja Kiinaan päin. Korkeutta meidän trekkausmaastoissa löytyi 1500-1800 metriä merenpinnasta ja siitä johtuen ilmasto oli piristävä, päivällä 25-28 astetta ja yöllä kymmenisen astetta vähemmän ja mikä ihaninta ilmankosteus oli sellaisella suomalaisella kesätasolla. Rohkeimmille ja reippaimmille olisi ollut tarjolla kiipeäminen Indokiinan korkeimmalle vuorelle, Fransipanille, korkeutta 3150 metriä mutta mummomatkailua kunnioittavasti tyydyimme normitrekkailuun tai oikeammin kävelyyn kylästä toiseen. Kylät ovat muuten Sapan ympärillä etupäässä Hmong-heimon asuttamia, joten pääsimme tutustumaan vähän muidenkin kuin vietnamilaisten elämänmenoon. Ja ne maisemat, ne ovat aivan sanaoinkuvaamattoman kauniita; riisi- ja maissipellot kohovat vuorenrinteitä ylös, pilvet kiipeävät ylös alas seinämiä, vihreää löytyy tsiljoonassa eri sävyssä ja jossain kaukana tanner tömisee kun vesipuhvelit taistelevat reviiristä. 
Lisää maisemia

Loistava oppaamme
Sapan reissu oli muutenkin loistava, meille sattui mukava ryhmä ja oppaamme, nuori herra Jin (tai Chin, unohdin kysyä miten kirjoitetaan) oli aivan loistava. Hän on itse Hmong-heimoa ja tiesi alueesta jotakuinkin kaiken tarvittavan. Veipä hän meidät kotiinsakin vaimoaan ja lapsiaan moikkaamaan. Niin ja niin ujo ja turmeltumaton, että ryhmämme keräämä tippi piti pakottaa ottamaan vastaan. Sapan keikan (ja kaikkien muidenkin Sapan keikkojen) ainoa miinuspuoli on junamatkailu sinne ja takaisin. Junat,  vaikka ovatkin aasialaisttain mukavahkoja, kulkevat vähän miten sattuu, meidän juna oli mennessä kolme tuntia myöhässä, joka on ihan tavallista. Kuulemma on myös ihan tavallista, että juna on saman verran aikataulusta edellä. Tekee matkanjärjestäjien homman hieman haastavaksi kun kello kuudeksi aikataulutettu juna on maanantaina asemalla kello yhdeksän aamulla ja tiistaina kello kolme, tee siinä sitten aikataulut turisteille...
Ja vielä maisemia

Keskimaa vetten päällä

Kaksi kanaa kallio Halong Baylla

eli Halong Bay. (Otsikko on muuten pikkusiskoni keksimä reilun kymmenen vuoden takaa mutta kuvaa Halng Bayta sen verran hyvin, että käytetään sitä tässäkin). Vietnamin suurin turistihoukutus, vuoden 2013 7,5 miljoonasta ulkomaisesta turistista yli 90 % kävi Halong Bayssakin. Ja turistien määrän huomaa: Varsinkin yhden päivän risteilyt suoritetaan keskellä kymmeniä muita laivoja ja vierailut suosituissa luolissa, jotka ovat edelleen hienoja, ovat jonottamista satojen muiden ihmisten kanssa. Kannattaakin ehdottomasti ottaa vähintään kahden yön keikka alueelle, josta vähintään toinen yö Cat Ban saarella. Suurin osa turisteista tekee joko päiväristeilyn, jossa ei oikein näe mitään tai on yhden yön laivalla, ja ei vieläkään oikein näe mitään.
Maisemia yhden saaren huipulta
Laivoilla on meininki nimittäin sellaista, että tärkein eli mahtava Halong Bay on unohdettu, tarjolla on karaokea, Happy Houria, kajakointia, jne... kaikkien satojen laivojen keskellä. Ja pihvi on hukassa. Meidän reissu oikeastaan alkoi kun pääsimme toisen päivän aamuna eroon päivämatkalaisista ja suuntasimme syvemmälle Halong Bayhin, alue on siis valtava 1600 neliökilometriä ja yli 2000 saarta. Livuimme pienehköllä laivallamme, usein yksikseen, mahtavien merimaisemien ohitse, pysähdyimme uimaan ja kajakoimaan (lähes) autioille rannoille, piipahdimme luonnonpuistossa pyöräilemässä ja illaksi saavuimme Cat
Kun pääsee populaa pakoon ovat maisemat, no mahtavia
Ban saarelle ja saman nimiseen saaren suurimpaan kaupunkiin, jossa yövyimme. Jos ja kun tulen tänne kolmannen kerran, hankkiudun omin voimin Cat Balle ja järjestän kaiken alueella seikkailun sieltä käsin. Halong Bay on todella mahtava, pitää vaan päästä sen valtavan turistitulpan ohitse ja syvemmälle alueelle.
Kalastajamaja siellä jossain

Ei aina pelkkää ruusuilla tanssimista

Voi olla, että joku Suomeen jämähtänyt blogin lukija on käsityksessä, että täällä on aina ihanaa ja ihmeellistä. Juu yleensä mutta reissussa sattuu ja tapahtuu. Tämä tapahtui tässä päivänä muutamana.
Ruokamyrkytys, herään kolmelta yöllä ja oksettaa. Loppuyö menee sitten siinä. Seitsemältä lähtö hotellista, edessä 12 tunnin vene-bussimatka takaisin Hanoihin. Lisää oksentelua, kuumee nousee ja alkaa ripuli. Kourakaupalla imodiumia ja pahoinvointiestolääkettä huiviin. Ei auta! Ylimääräisiä huoltoasema pysähdyksiä ja sitten taas ja taas. Hanoin esikaupunkeihin saavuttaessa taju palaa ja ymmärtää, että tällä bussilla ruuhkassa pyöriessä 40 kilometriä kestää vielä 1,5 tuntia: Oppaille moi, taksi alle ja (huoltoseman vessan kautta) pikavauhtia hotelliin. Antibiootti huuleen, kaksi litraa sevenuppia ja burana tappamaan kuume. Seuraavana aamuna on jo melkein ihminen. Kiitos elämälle ja ei enää pitkiä bussimatkoja kuin pakosta tällä reissulla.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Keisarien jalanjäljillä

Keisarillisen hevoskuskin tupakkatauko
Vietnamin turnee jatkui - kuten niin monella muullakin - Hoi Annista Hueen, Vietnamin muinaiseen pääkaupunkiin. Huessa riittää historiallista nähtävää muuten joka lähtöön,  keisarien hautojen ym. lisäksi tienoo on entistä rajaseutua Vietnamin sodan ajoilta. Siis Etelä- ja Pohjois-Vietnamin entistä rajaseutua. Juu ja kun täälläkin oli aikaisemmin käyty ei ollut pakottavaa tarvetta juosta kaikkia mahdollisia nähtävyyksiä lävitse. Saigonista poiketen Laiska-Jaakkokin (eli allekirjoittanut) jaksoi käydä historian havinaa tutkailemassa ja kerronpa vaan, että keisarien haudat ovat vaikuttavat toisellakin käymisellä. Hue oli muuten ennen tänne tuloa ainut Vietnamin paikka, josta oli vähän huonot muistot aikasemmilta keikoilta. Sekin pyyhkiytyi pois, nykyisellään Hue on mukava keskikokoinen kaupunki, jossa on kiva hengata ihan ilman historiaturneitakin, niitä tietenkään unohtamatta. Huessa muuten ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen oli päivälämpötilat alle 30 astetta keskipäivälläkin. Tuntui oudolta, että pärjäsi ihan mainiosti yksillä vaatteilla pitkälle iltapäivään ja jopa deodoranttia tuli käytettyä.
Ja keisari istuu palatsissaan
Vakoilin vaimon blogitekstiä ja komppaan täysillä: Täällä on maailman paras kahvi! Se on tummaa,  vahvaa ja yleensä vielä tarjoillaankin viehättävästi. Ei mainita Juhla Mokkaa samana päivänä vietnamilaisen kahvin kanssa, ei. Harmi, että vietnamilaiset juovat tuottamansa kahvin lähes kaiken itse, siitä ei riitä vientiin juuri pisaraakaan.

Kalastajamökki Hue-joen keskellä

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Juomablogi


Ruokablogin tasapainottamiseksi nyt myös juomablogi. Tropiikissa on huolehdittava nesteytyksestä ennen kuin maa alkaa keinua jalkojen alla, silloin tietää että hikoilu ja juominen ei ole balanssissa. Pelkän veden juominen luonnollisesti alkaa tökkimään, kun nestettä nyt päivän mittaan saa lipittää aika lailla. Vietnamista löytyy tietysti monenlaista olutta eli biaa. Huessa oli kuriositeettina tanskalaisten yhteistyöllä pantua pahaa Huda (Hue + Danmark)- merkkistä olutta. Mutta emme keskity nyt oluisiin kun muutakin on tarjolla. Nuo kahvinjuojat hekumoitsevat kun on kuulemma niin hyvää kaffea ettei missään. Löytyy esimerkiksi kallista siiselinpökälekahvia, kilohinta 140 e/ kg. Kahvinpavut ovat saaneet siiselijyrsijän suoliston tömäköiden mahahappojen vaikutuksen osakseen ennen kuin niistä on tehty juomakahvin raaka-ainetta. Kallista ja maittavaa.


Kahvin kanssa saa makeaa kondensoitua maitotiivistettä, samaa kaloripommia luirautetaan myös hedelmämehujen sakeuttajaksi. Hedelmäjuomien seuraksi voi tulla mikä tahansa yllätyspakurikääpä, niin kuin tässä sitruunaminttujuomassa, jossa lasin pohjalla tunnistamaton kuivattu homeinen marja? (näyttää lähemmin tarkasteltuna ikävästi sappikiveltä) ja ehkä inkiväärilastuja.


tunnistamaton objekti pohjalla
 Lisäksi olisi peltipurkissa myynnissä pääskysenpesäsylkilientä, jota ei olla testattu, taitaa olla enempi kiinalaisten heiniä. Teenjuojaa ei täällä hemmotella, yleensä saa osakseen iänikuista liptonia tai jos oikein hyvin käy niin vihreää teetä. Kevytlimsoissa on vain kokista ja pepsiä, taitavat alkuasukkaat juoda enempi sokerilimskoja, mutta toisaalta hedelmä- ja juuresmehuja löytyy joka lähtöön. Minulla on kolme kovaa suosikkia: pomelo, porkkana ja passionfruit.



keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Helmi

Lyhtyjen loistetta Hoi Anin illassa

Kaupunkien joukossa Hoi An. Täällä on kaikki; kulttuuria, uimarantoja, loistavaa ruokaa, hyvät ilmat ja kaiken kruunaava sietämättömän leppoisa meininki. Jo pelkästään tällä reissulla on päässyt käymään useassa mahtavassa paikassa mutta Hoi An on Top-listalla ihan siellä yläpäässa. Suomesta tehdään tänne muuten ihan mummomatkojakin, joten helppoon matkailuunkin tottuneet pääsevät tänne.
Enempää en osaa enkä uskalla kehua, on vaan hieno paikka, uskokaa pois.
Vietnamilaista kahvia fiinisti tarjoiltuna

Ei ole muuten ainuttakaan majapaikkaa tullut suositeltua, vaikka olisi ollut syytakin, Hoi Anista on pakko kehaista hotellia: Phu Thinh Boutique Resort & Spa. Kolmatta kertaa hotellissa ja on vaan mukava paikka. On tata upgreidattu ja kuulemma ensi vuonna tavoitteena 4* (nyt 3*), mutta kaikesta kunnostamisesta huolimatta on paikan henki edelleen se mukavan lokoisa, joka se oli jo 10 vuotta sitten kun me ekan kerran taalla olimme. Maksoi muuten 38 euroa yo, joka on Vietnamissa yli keskiarvon mutta suomalaiselle aika halpa hinta.

Pho

Ruokablogissa Vietnamin kansallisruoka pho. Nuudelikeitto; yrtteja (sitruunaruohoa ainakin), chilia, pippureita, nuudeleita (tietenkin), lihaa (kanaa tai nautaa) ja pohjaliemi tehdaan kalakastikkeeseen. Nautitaan lusikan ja puikkojen avulla, saa sotkea. Loistava hellelounas ja katukeittiosta nautittuna ei oikein maksa mitaan. (Saigonissa jotain 0,5 euroa vaikka turistina taisin maksaa vahan enemman kuin paikalliset). Kuvan pho on ihan ravintolasta, jolloin ruoalle kertyy hintaa jarkyttavat 1,5 euroa.
Pho

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Hoi an, ja sielu lepää





Hoi an on pittoreski, ja vaikka gamla stanissa on korkeammat turistihinnat kuin muualla, ja vaikka törsäsin peräti 100 dollaria räätälille (enkä saanut tingittyä latin latia! ennenkuulumatonta touhua!), ja vähän piti säätää valmiita klänninkejä, kun mittasuhteet vähän rempallaan. Näitten löysä istuvuus on meikäläisen nakinkuori. Hoi an saa kaiken anteeksi viehkoudellaan.
 Hoi an on miellyttävä ja harmoninen paikka, tämä oli kolmas kerta kun tänne pölähdettiin ja samaan hotelliinkin vielä. Vähän fakkiutumista havaittavissa?  Eurooppalaisia ryhmämatkaturisteja on paljon, ja vaikka vanha kaupunki on vaan parisen katua jotenkin turistit vaan hajaantuvat ei-ärsyttävästi. Ovatkohan kaikki jossain ompelimossa, niitä nimittäin riittää, ja myös kahviloita ja ruokapaikkoja. Vegaani-parkammekin on onnistunut saamaan vaihtelua tofusieniruokavalioonsa täällä. 

Vanhat talot ovat niin söpöjä että tekisi mieli käydä joka toisessa kahvilassa istuskelemassa puoli päivää vaan tuijottamassa kuluneita seiniä ja kangaslyhtyjä. Hoi anin vanha kaupunki on Unescon suojelukohde, ja taalla on kiitettävästi hyvällä maulla kunnostettuja, tai ei ollenkaan uudistettuja taloja jäljellä. Turompikin kuvaaja saa charmantteja kuvia, kunhan odottaa hetken että turistiryhmät vyöryvät seuraavalle kadulle. Vanhojen rakennusten patinoituneet seinät ja myytävien romppeiden vahvat värit luovat hyvän kontrastin. Saigonin ruuhkien jälkeen sielu ja silmä lepää. Otimme hotellista polkupyörät allemme ja singersimme rantaan ja kylille riisipeltojen viertä. Pyöräily sujuu kunhan varoo ruokatunnille kiirehtiviä teinejä.


Ruokaplogissa lumoava pomelokatkarapusalaatti, paikkana Red Dragon, Cua Dai- kadulla