Copyright

Kaikki kuvat E:n tai K:n ottamia ja niitä ei saa käyttää muissa yhteyksissä.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Hanoi, mopotaivas

Hanoi on ennen kaikkea mopoja ja mopojen pärinää ja töötäntää. Isoa katua ylitettäessä on tällaisen varttuneen henkilön etsittävä sovelias teini, tai joku muu urhea alkuasukas, jonka peesissä kadun ylitys sujuu mopoja häiritsemättä. Pahinta on tehdä äkkinäisiä liikkeitä tai pysähtyä väärään paikkaan saatikka palata taaksepäin. Viimeksi 6 vuotta sitten vieraillessa paikallinen mummo pyysi saattamaan kadun yli. Nyt jos suinkin mahdollista mopoja oli rutkasti lisää ja myös uutuutena teinien ja mummojen suosimia sähköpyöriä. Myös liikennevaloja ja suojateitä oli tullut lisää. Jalankulkijan vihreä valo ei kuitenkaan tarkoita että mitään vaaraa ei olisi. Päinvastoin, kannattaa olla erityisen tarkkana kun mopot suikertavat suojatien eteen pysähtyneiden autojen molemmilta sivuilta. Mopoilla kulkee kaikki, sillä ne sopivat kapeille kaduille, ja mikä onkaan sujuvampaa kuin mopolla luikahtaa yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Tässä ei suinkaan verkonmyyjä vaan nuudelikauppias.



narukatu
 Cyclot, siis polkupyöräkärrit ovat enempi turistien huviksi ja tavaran kuljetukseen, näiden kuskit ovat ketkuista ketkuimpia. Matkan hinta kannattaa vahvistaa kaksikymmentä kertaa ja hakata vielä todisteeksi kivilaattaan ennen kuin astuu cyclon kyytiin. Nämä miehet osaavat sitten tinkiä. Eivät huvikseen päivystä Hanoin kaduilla. Löysimme sentään rehellisen taksikuskin, joka katsottuaan osoitteen väärin ajoi vikaan, mutta otti virheen omalle kontolleen, eikä laskuttanut ylimääräistä, sai silti tippiä meiltä kun ei ollut ketkula. Vietnamilaisista taksifirmoista mainittakoon mittaria käyttävät Mai Linh ja Vinasun, muihin emme astuneet jalallamme. Niin ja cyclollakin mentiin kuriositeettina vain ihan lyhyt matka.

Hanoin vanhakaupunki on yhä kolonialistisen kaunis. Pieniä, söpöjä kahviloita kaksikerroksisten pikkutalojen yläkerroksissa. Paljon kivoja kivijalkaputiikkeja, mutta täällä ei tingitä niin kuin etelässä. Hinta on usein se mikä lapussa lukee. Tinkaajaan suhtaudutaan nuivasti, mikään ei estä kohteliaasti tiedustelemasta mahdollista hinnanalennusta, mutta paras jättää naukumaijailut sikseen. Vanhankaupungin kadut ovat osittain jakautuneen myyntiartikkeleiden mukaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti