Hoi an on pittoreski, ja vaikka gamla stanissa on korkeammat turistihinnat kuin muualla, ja vaikka törsäsin peräti 100 dollaria räätälille (enkä saanut tingittyä latin latia! ennenkuulumatonta touhua!), ja vähän piti säätää valmiita klänninkejä, kun mittasuhteet vähän rempallaan. Näitten löysä istuvuus on meikäläisen nakinkuori. Hoi an saa kaiken anteeksi viehkoudellaan.
Vanhat talot ovat niin söpöjä että tekisi mieli käydä joka toisessa kahvilassa istuskelemassa puoli päivää vaan tuijottamassa kuluneita seiniä ja kangaslyhtyjä. Hoi anin vanha kaupunki on Unescon suojelukohde, ja taalla on kiitettävästi hyvällä maulla kunnostettuja, tai ei ollenkaan uudistettuja taloja jäljellä. Turompikin kuvaaja saa charmantteja kuvia, kunhan odottaa hetken että turistiryhmät vyöryvät seuraavalle kadulle. Vanhojen rakennusten patinoituneet seinät ja myytävien romppeiden vahvat värit luovat hyvän kontrastin. Saigonin ruuhkien jälkeen sielu ja silmä lepää. Otimme hotellista polkupyörät allemme ja singersimme rantaan ja kylille riisipeltojen viertä. Pyöräily sujuu kunhan varoo ruokatunnille kiirehtiviä teinejä.
Ruokaplogissa lumoava pomelokatkarapusalaatti, paikkana Red Dragon, Cua Dai- kadulla
Niinpä taitaa siellä päin vaatteiden mittasuhteet olla vähän toista kuin Euroopassa. Muistelen, että Metellekin oli siellä räätäli ihmetellyt, miten kookkaita eurooppalaiset ovat.
VastaaPoistaKiitos ruokavihjeestä! Minä olen tänä talvena löytänyt pomelon ja ihastunut, mutta tehnyt siitä vain hedelmäsalaattia. Seuraavaksi kokeilen katkarapu- tai muuta mönkiäissalaattia.
Parasta on että täällä ei onneksi tarvitse itse kuoria pomeloa! Tuossa parhaassa salaatissa ikinä oli kuivattuja ja tuoreita katkarapuja, mangoa ja mintunlehvää ja paahdettuja maapähkinöitä ja vietnamilaista kalakastiketta chilillä vahvistettuna. Slurps.
VastaaPoista