Maaginen Keski-Kalifornian rannikko jäi pikku hiljaa taakse, kun Ykköstietä (tämä ei mene Turkuun) hiljalleen kruisaillen lähestyimme Enkelten kaupunkia. Rannikolle luvatut mahdolliset sateet, saivat ex tempore päätöksen syntymään ja kolikon heiton jälkeen päätimmekin lähteä muutamaksi päiväksi Kalifornian aavikolle lämmittelemään. Auton kokka siis kohti Palm Springsiä ja varmasti sateetonta seutua.
 |
| Hetki ennen ohitusta. |
Palm Springs
Palm Springs oli kukoistuksensa huipulla 1950- 60-luvuilla, kun se oli Hollywoodin kerman talvinen viikonloppuviettopaikka. Takuuvarma aurinko ja päivälämpötilat tammikuussakin 25 C. (Kesällä hätyytellään Kuolemanlaaksontyyppisiä lukemia). Palm Springsissä Bob Hope harjoitteli ohjelmanumeroitaan, Marilyn pakoili ihailijoitaan ja viettipä Kuningaskin häämatkansakin siellä. Sitten paikka unohtui ja siellä viettivät aikaansa vain muutamat golf-eläkeläiset. 1990-luvulla paikka tuli pikkuhiljaa uudelleen muotiin ja nykyään se on varsinkin viikonloppuisin Kalifornialaisten viikonloppuviettopaikka, eritoten marras-maaliskuussa, jolloin rannikolla voi olla epävakaista. Minulle siitä tulee mieleen hyvällä tavalla Las Vegas joskus aikojen alussa; muutama kasino ja paljon ruoka- ja juomapaikkoja sekä huomattavan leppeä meininki.
 |
| Marilyn Palm Springissä |
2,5 kilometrissä keskellä aavikkoa
Palm Springin kupeessa kohoaa yli 2,5 kilometrinen vuorenreppana (muuten hyvä mutta varjosti meidän uima-alllasta iltapäivisin). Vuoresta ei olisi muuten paljon kirjoitettavaa (vastaavia on aavikko täynnä) mutta sen huipulla on kansallispuisto ja sinne pääsee kyösirataa pitkin melkein Palm Springisin keskustasta. Aika mahtavat näköalat levittäytyvät sen huipulta ja sinne kaapelivaunulla meneminenkin on omanlaisensa elämys. Talvella tuolla muuten hiihdetään kun alhaalla löhötään uima-altaalla, normaali lämpötilaero on 15-25 astetta. Me kierrettiin pikkulenkki ja ihasteltiin näköaloja ja hölötettiin parin mukavan jenkkiukkelin kanssa, joista toinen jopa tiesi Suomesta jotain. Kehuivat San Diegoa ja antoivat vinkkejä loppureissuun. Minä opetin vastapalveluksena muutaman sanan suomea. Eli jos joskus eksytte Palm Springsiin ja törmäätte suomeapuhuviin amerikkalaisiin tiedätte ketä kiittää.
 |
| Köysiradalla vuoren huipulle |
Joshua Tree
Tunnin matkan päässä (Palm Springistä) on Joshua Treen kansallispuisto, joka on saanut nimensä siellä kasvavista puista, jotka ovat nimeltään, arvaatte varmaan: Joshua Tree. En muuten tiedä sitä suomeksi, aloe-kaktuksen sukuinen, sanoo kasvitieteilijä-vaimoni. Joshua Treen mukaan on nimetty myös yksi rock-historian kuuluisimmista ja menestyneimmistä levyistä, tekijänä tietenkin U2. Bändi hengaili 1980-luvun puolenvälin paikkeilla seuduilla ja tarinan mukaan sai paljonkin inspiraatiota ko. kansallispuistossa viettämästään ajasta ja levy siis sai nimen Joshua Tree. (Voin muuten kuvitella inspiraation, sillä tuolla on jotain kumman rauhoittavaa pällistellä. Jos olisin kirjoittanut blogia tuolla, tekstistä olisi voinut tulla jopa mielenkiintoista; mutta sorry kaikille, tämä teksti syntyy hotellihuoneessa ja inspiraatio on tiessään.) Me samoilimme puoliaavikolla muutaman tunnin, ihailimme karuja näkymiä ja yhtä hylättyä kultakaivosta sadan vuoden takaa.
 |
| Kultakaivos sadan vuoden takaa |
 |
| Joshua Treen "varjossa" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti