Pier39

Laituri 39:llä möllöttävät merileijonat olivat parasta, mitä San Fransisco kykeni minulle tarjoamaan. Kuvitelkaa uroshylkeiden taukoamaton örinä ja haukahtelu, ja minkinoksennuksen katku potenssiin tuhat ja ilma sakeanaan kärpäsiä. Muutoin San Fransisco oli vähän tylsä hyvinvoivien hipsteripuppeleiden kansoittama tyyssija. Voi tietysti johtua siitäkin, että oltiin vähän mölöllä ja kalliilla turistialueella. Veikkaan että SF olisi vaatinut pidemmän ajan ja vähän rujomman seudun. Chinatownissa sentään löytyi väkeä, joka puhui huonompaa englantia kuin meikäläinen. Illan tullen hipsteripuppelit katosivat trendiluoliinsa, ja kaduille pungersivat kaikki mentaaalitapaukset housuilla tai ilman johtamaan näkymättömiä orkestereitaan.

päivänpaistattattelija Pierillä

Olen nähtävästi päässyt Amerikoissa vähän metsittymään, suurkaupunki ei kiinnosta, kun luontokohteet on vaan niin upeita. Ajatelkaa nyt, ala-asteen opetustauluissa 70-luvulla nähnyt harmaan akvarellisävyisen Death Valleyn ja nyt tepastellut siellä itte. Ja sitäpaitsi minusta on tullut aavikko- ja asumaton- seutu-friikki. Luulin että aavikot on vaan hiekkaa ja pari kaktusta, mutta täällä on Mojavea ja Sierra Nevadaa kynnetty, värisävyt on mahtavia, kylmäsävyinen taivas ja beigen ja ruskean sävyjä maassa ja vuoret tummana taustalla, ja vaikka suureksi osaksi autioita maisemia on tullut tuijoteltua autonikkunan läpi, ne on vaan jylhiä silti. Ja nyt taas Kalifornian Tyynen Valtameren eri tavalla karua seutua, ei ihme että amerikkalaiset matkustaa itte niin paljon maassaan, onhan täällä lääniä. Ja jos oikein pinnistävät, niin menevät Pariisiin. Ja miksi, kysyn minä, kun voi tuijottaa autiota seutua.

autiokylä, eikö ole kaunista