Autoilua Amerikassa

Ennen Amerikkaan tuloa minua hermostutti, kun en ollut ajanut automaattivaihteisella autolla. Voin kertoa, että vaihteet on täällä olleet murheista pienimmät. Liikennekulttuuri itsessään on vaatinut hieman totuttelemista: kun käännytään tieltä ei tietenkään näytetä vilkkua, vaikka valo on punainen oikealle kääntyvät saavatkin yllättäen ajaa päin punaista, polkupyörät on joko jalkakäytävällä tai sitten ihan yhtäkkiä varoittamatta tai taakseen katsomatta autotiellä, järkyttävän kokoisissa andropaussi- tai missään muissakaan harrikoissa ei tietenkään käytetä kypärää, miltä se nyt näyttäisi jos haivenet ei tuulessa lepattaisi. Moottoritiellä ajetaan niin lujaa kun pääsee niin kauan kun higway patrol manin silmä välttää, ja mikä kauheinta ensioitkosen talviturvaväliä käyttävälle aloittelevalle automaattivaihteiselle, ajetaan niin lähellä edessäolevan puskuria, että jos ois vetokoukku niin tarttuis kiinni.

Kevyt päiväsoljuvuus, 80 mph, takapuskuri vapaa

Mutta silti liikenne toimii!! Autot puikkelehtivat toisen puskurista toiseen, mutta antavat kuitenkin tietä kiltisti. Minun jättämään turvaväliin tunkee arviolta 80 autoa minuutissa, muuten etanat saavat hiipiä oikeanpuoleisella kaistalla jos rohkeus kestää niskassa hengittävät 25 metriset rekat. Tiet ovat tulikuumat, ja rekan renkaiden kappaleita viuhtoo ilmassa, kolareita (oiskohan yllättäen peräänajoja) näkyy, mutta autojen määrä on niin valtava että ihme olisi jos mitään ei tapahtuisi. Silti ei töötintööttiä, jos joku kiilaa eteen tai hinkuttaa niin on vaan vaihdettava kaistaa, ja niitä riittää, parhaimmillaan 8 uomaa, joista valita se itselle suotuisin. Jos ei olisi Irma matkassa olisi kyllä alaleuka väpättänyt paperikartan kanssa, joskus Irmakin hönöilee ja suosii joka käänteessä moottoriteitä, kun minä köröttelisin maisemareittejä mielummin.
Autolla-ajossa hauskinta on ollut tietysti istua pelkääjän paikalla, kun ehtii lukemaan eri kirkkojen "mainostekstejä". Mitäs sanotte näistä, nyt en tiedä puhutaanko babistia vai prespyteeriä, mutta tällaista on tarjolla: Facebook is good but the bible is better tai Fall will go but Jesus stays.

Haikara katsastaa tiluksiaan

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni jääkiekko-ottelussa. Ihan Floridan panttereita ihailemassa, turosivat omassa hienossa jääkylmässä pelihallissaan. Jotenkin ajattelin, että jos ulkona 31 niin kait jäähallissakin tarkenisi, vaan ei jäistä oli, mutta onneksi oli  32 unssia jääkylmää tuontiolutta kourassa, niin aika meni vähän nopeammin, ja pelistä viis amerikkalainen höpsöily ja oman seuran hehkutus oli hauskaa katsottavaa, niin ja oli siellä kaksi suomalaistakin jäällä, toinen panttereissa ja toinen Bostonin maalivahtina.

Panttereiden kannatuslaulu oli ennakoivasti mollissa