Menu wakarimasen

 

Japanissa on ollut usein ihan tuurilla loistavaa ruokaa, mutta tällainen kala-kasvissyöjä, joka syö kanaa vain jos siinä ei ole luita, on ollut helisemässä kielimuurin takia. Listat ovat usein vain japaniksi. Ravintelin ulkopuolella on usein kuvat tai jopa aidot muovijäljitelmät annoksista, mutta epämääräinen ruskea könttäinen muovikikkana ei aina kerro totuutta eli onko sientä vai possua. (Armas matkakumppanini ei puolestaan nauti sienistä).

Muoviruokia Marimekolla

Lisäksi jotkin nuudeliliemet tehdään lihapohjaan, vaikka muutoin vegeä tilaisikin. Liha on japaniksi niku (helppo muistaa kun naapurin kissojen nimet olivat Niku1 ja Niku2. Ensimmäinen jäi auton alle). Kun laittaa lisäksi kädet ristiin rinnan päälle ele tarkoittaa Ei. Joskus tarjoilijat myös osaavat yllättäen englantia. Ruoka on muuten Japanissa aivan kohtuuhintaista tavallisissa ravintoloissa ja myös valmisruoat marketeissa. Aivan turistialueilla voi olla vähän julmemmat rahastukset. Marketin valmisateriat ovat hyviä, mutta useimmiten tekstit on vain japaniksi, joten aikamoista tuuripeliä ravinnonhankinta on välillä ollut. Ei tiedä, onko sämpylän näköinen puikula makea vai suolainen tai jotain ihan muuta. En ole kyennyt tilaamaan mitään ravintoloiden maksuautomaatista, eli pitäisi valita ja maksaa annos japaninkielisestä masiinasta ja mennä kuitti kourassa sisään syömään. Liian extremeä, vaikka  voisi säästää jotain 200 jeniä (1,50€) näin.
Vihreän teen makuinen jäätelö on sitten ainakin äklöä. Viattoman näköinen eggsandwich voikin olla etikkainen yllätys.

Sushi taas on taivaallisen tuoretta. Sushilassa kielimuuri ei haittaa kun sormella osoitellaan että ichi ton värinen kala ja ni noita toisia, ja kokki pyöräyttää vauhdilla sushipallerot eteen. Kysyy vaan elekielellä, että laitetaanko ämpärillinen wasabia, ja minä vastaan että voisipa olla niin että "sukunai" eli vähemmän mulle.

maissinjyva pyydystetty

Vähän kahvikuppineuroosia on ollut havaittavissa kun esim. paistettua kampelaa alkanut perkaamaan puikoilla, ja naapuripöydästä tuijotettu silmä kovana.
Ei ole aavistustakaan pöytäetiketistä, pitääkö Misokeitto lipittää ennen vai jälkeen oikean ruoan. On muuten huomattavasti parempaa kuin työväenopiston aasialaisten keittojen kurssilla valmistettu tekele. Tuntuu, että ollaan vähän norsuja posliinikaupassa kun tahattomasti töpeksitään eri tilanteissa, eikä siis vain ravintoympyröissä.