Minä ja Bruce Lee

Minä ja Bruce Lee

Yksi lapsuuden suuria idoleita oli Kung Fun kruunamaton kuningas Bruce Lee. Poikien kanssa puolisalaa katsottiin Brucen leffoja ja opeltiin liikkeitä näkemämme perusteella. Minä menin harrastamaan karatea (kung fua ei ollut tarjolla) ihan vain Bruce Leen vetämänä. Leessä oli/on kaikki legendan ainekset; karismaattinen kung fu mestari, joka kuoli nuorena hämärissä olosuhteissa. Näin aikuisena suurin osa Leen elokuvista tuottaa katsojalleen myötähäpeää (lukuunottamatta taistelukohtauksia) mutta on niissä muutama ihan katsottavakin; esim. Way of the Dragon, sietää katsomisen ja kun siinä piestään Chuck Norris ei elokuva voi olla ihan surkea.
Bruce Lee on Hong Kongin elokuvateollisuuden Avenue of Starsin, joka on täkäläinen versio Hollywoodin Walk of Famesta, ylivoimainen vetonaula. Tuo Avenue of Stars kannattaa käydä kävelemässä vaikkei kiinnostaisi elokuvat niin vähääkään, maisemat ovat aika maukkaat; Hong Kongin pilvenpiirtäjät kohoavat salmen molemmin puolin vuorille päin. Avenue of Starsin toisesta päästä lähtee maailman hinta/laatu-suhteeltaan paras lauttamatka; 20 senttiä maksava lautta Hong Kongin keskustaan. Tuohon hintaa pääsee lipumaan salmea pitkin, jota ympäröivät nuo mahtavat pilvenpiirtäjät ja vuoret. Aurinkoisena päivänä tai kirkkaana iltana aika messevä julkisen liikenteen pätkä.

Pilvenpiirtäjiä 

Näkymä 18.kerroksesta

Niitä sitten täällä riittää. Kahdeksan miljoonaa asukasta pienessä niemennokassa ja lisää punkee kokoajan. 75 % prosenttia Hong Kongista on rakentamatonta maata mutta kun se on vuoristoa on täällä ihan tavallinen näky, että 50 kerroksista taloa korotetaan samalla kun ihmiset jatkavat asumistaan. Vähän niinkuin ullakkokämppiä Helsingissä rakennetaisi, suuremmassa mittakaavassa vaan. Meidän hotellihuone on 18 kerroksessa, eikä tunnu missään ympärillä on vain kaikkialla 30-40-kerroksisiä tönöjä. Illalla näköala on aika hulppea, on kuin katsoisi iltataivaalle kun näkee vain ikkuinoiden valot lähipilvenpiirtäjissä.

Kulinaristin ja himoshoppaajan taivas

Mitä Hong Kongista ei voi ostaa, sitä ei ole olemassa! Ja mitä siellä ei voi syödä, ei ole syömisen arvoista.

Hong Kongissa voi shopata itsensä rahattomaksi ja syödä loistavalla ruualla sitten hengiltä. Shoppausmahdollisuudet ovat rajattomat; loistoliikkeistä, valtaviin ostareihin ja sitten taas katumarkkinoihin. Kaikille kulutuskykyisille löytyy mahdollisuus käyttää rahaa. Ja erilaiset myyjät ovat kaikkialla sekaisin sulassa sovussa, 10 sentin rihkamakojun vieressä myydään Cartierin koruja (luksusliikkeisiin muuten täällä jonotetaan) ja Dim Sui kioskin takaa saat kultaisen Oyster Pertualin verovapaasti hintaan 45.000 €. Varsinkin katumarkkinoilla pyöriminen on hauskaa ja aasilaisittain leppoisaa, aika vähän tyrkytetään ja tavaroita saa rauhassa kokeilla. Kunhan muistaa, että markkinoilta ostettu Oyster Perpertual hintaan 5 euroa ei ole ihan aito. 

Njam

Ja sitten se hengiltä itsensä syöminen; kiinalainen ruoka on täällä ihan tajuttoman hyvää ja halpaa. Suomalaiseen "kiinalaisruokaan" tottuneelle makujen moninaisuus tulee täällä sitten yllätyksenä, kannattaa varoen lähteä makumatkalle. (Vaimo meinasi tukehtua chiliin kun tilasi tulista kiinalaiskalaa).Paitsi kiinalaista löytyy täältä käytännössä ihan mitä tahansa ruokaa mistä tahansa maailmankolkasta. Lähes kaikki on erinomaisesti tehtyä ja Uuden-Seelannin ja Australian jälkeen ihanan huokeaa. Puikoilla syömistä kannattaa harjoitella jo etukäteen, jos taito ei ole ennestään hyppysissä, suurin osa ruokapaikoista kyllä pyynnöstä länkkärille antaa

A la Carte lista

haarukankin käteen. Puikoilla syöminen on vaan paljon hauskempaa ja ainakin tumpelolle (lue minä) terveellisempää; ei pääse hotkimaan, ainakaan ihan kauheaa kyytiä.