Pilvenpiirtäjien sivukujilla on kimpsukampsumarkkinoita. Siis madeinhongkong- tilpehööriä, kaikkea tarpeellista ja tapeetonta löytyy joka lähtöön. Jopa minunkinkoiselle löytyisi vaatteita, piraattihärpäkkeitä ja budhhalaiskilkuttimia ja ruokaa jos toista. Menimme vielä erikseen mainostetuille Temppelikadun iltatorille, ja mikä pettymys. Vedin syvän henkeä, ja valmistauduin aasiasählinkiin ja tohotuseen. Ja vielä mitä, ihan rauhassa sai katsoa ja hipeltää, ei tyrkytystä ja tyrkkimistä. Asiallista tinkimistä (saksalaiset eivät tosin onnistuneet saamaan mitään alennusta!) mutta kaikki hyvässä hengessä. Tosin kuin vaikka bangkokilaisella torilla, jossa turistiparkaan käydään melkein käsiksi.
Ihmiset ovat ystävällisiä, eivätkä niin kuin kuvittelin kiinalaisen yrmyjä. Ruokapöydässä tosin huomaa, että kiinalaisten suu auki syövien maiskuleiden alueella ollaan.
Olen joutunut jo yhteen kaverikuvaan maalaisserkkujen kanssa. En ymmärrä miksi kukaan haluaa kuvata itsensä suomalaisen pallopään kanssa. Täällä nyt kuitenkin näkyy aika paljon länsimaalaisia katukuvassa, mutta mikäs siinä voitonmerkit ylös ja kaulailukuva kotialbumiin... Kuvaussessioita harrastetaan yleensä minun kanssani enempi Intiassa ja Indokiinassa. Osoitellaan kameraa nähtävyyksillä ja ajattelen, että mun pitää ottaa kuva, mutta halutaakin kaverikuva meikäläisestä eri sukulaisen kanssa poseeraten, ja sitä tirskumista vielä kaupan päälle.
Lentävä hongkongilainen yrittää käydä kimppuun. Vähän on nuhaa ja kuumeentynkää havaittavissa. Menin länsimaishenkisestä marketista etsimään länsimaista troppia. "Panadolia flunssaan" löytyi kiinalaiselta valmistajalta, mutta vaikuttavien aineiden lista oli vähän eri kuin originaalissa: asetyylisalisyyliä, kofeiinia, pseudoefedriiniä ja feksofenadiinia. Aivan kun jotain puuttuisi? Aina voi tietysti kääntyä kiinalaisen lääketieteen tai rukoilun puoleen, mutta eiköhän tauti tästä tokene kotimaisen ibuprofeenin voimlla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti