Auckland revisited

Auckland, ei maailman kaunein kaupunki?

Joulun jälkeinen Auckland muistuttaa juhannuksen jälkeistä Helsinkiä; ihmiset ovat joko lomilla tai niiden odotustunnelmissa. Suurimmat ruuhkat ovat lähisaariin vieville lautoille. Ja kun businessmiehetkin lomailevat on kaupungissa hotellien hintataso matkailijaystävällinen; luksushotellit ovat halvempia kuin motellit maakunnissa. Ja onneksi kaupungin mittava aasialaisväestö ei vietä joululomia; ruokahuolto siis reissaajille pelaa. Kiinalaista, thaimaalaista, japanilaista, vietnamilaista, malesialaista tai oikeastaan mitä tahansa aasialaista ruokaa löytyy katukeittiöistä tai

hienoista ravintoloista tai jostain siltä väliltä ja ruuan taso on

erinomainen. Ja kuten kuva todistaa niin joulupukki on vielä kaupungissa jäänyt varmaan alennusmyynteihin tai muuten vaan lomailemaan, seuraava keikka on vasta ensi jouluna.

Saunomisohjeita

Ekan kerran kolmeen kuukauteen pääsi saunaan kun hotellin kuntosalin kyljessä oli saunat miehille ja naisille. Kiuas oli suomalaistekoa ja löylyt erinomaiset (puhdistui edellisyön kaameasta yöbussimatkasta loistavasti). Hauskinta oli saunan seinälle laitetut saunomisohjeet, vapaa lyhennelmä alla:

1. Heitä vettä kiukaalle
2. Lisää vettä tarkoittaa lisää höyryä
3. Lisää höyryä tarkoittaa lisää kuumuutta
4. Jos on liian kuuma älä avaa ovea vaan poistu pesuhuoneen puolelle

Sunnuntaina sataa aina

Ja meidän Uuden-Seelannin kahteen ja puoleen viikkoon on mahtunut yllättävät noin 17 sunnuntaita. Yksi päivä kai oli (Queenstown?) jolloin ei satanut yhtään. Ja välillä on ollut suorastaan kylmä, 9 astetta keskipäivällä. Ja täytyy sanoa, että kylmyys ja koleus vaikuttaa fiiliksiä laskevasti vaikka kuin olisi muuta mieltä. Muuten täällä on ollut ihan älyttömästi nähtävää, koettavaa ja tehtävää. (Tarkkaavainen lukija huomaa, että näihin blogikirjoituksiin tulee vain hyvin pieni osa). Maisemat ja luonto yleensä ovat kulunutta termiä käyttääkseni henkeäsalpaavia. Ihmiset ovat hyvin samankaltaisia kuin britit Tyynenmeren ja kaukaisuuden mausteilla. Hintataso on lähempänä (tosi lähellä) Suomea kuin Amerikkaa ja oikeastaan kaikki mihin rahaa menee (matkustaminen, ruoka, asuminen, jne...) maksoi enemmän kuin mitä olin ajatellut. Ja euron kurssi on vielä kaiken lisäksi meille suosiollinen, joten sitäkään ei saa syytettyä. Toinen yllätys oli Uuden-Seelannin koko, tai ei se yllätys ollut olin sentään karttaa katsonut mutta sen ymmärsi vasta kun istui auton ratissa ja ajoi paikasta A paikkaan B. Ja kun varsinkin Eteläsaarella on kokoon nähden aika vähän asukkaita ovat tiet pienehköjä ja liikkumiseen meni siis tunti poikineen. No kuten rakkaani kirjoitti; saattoi autoilun aina ottaa omana seikkailunaan. Kokonaisuutena Uusi-Seelanti oli/on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, tänne tulemisen suurimpana rajoitteena jatkossa on se tosiseikka, että tämä on ihan oikeasti melkein toisella puolella maapalloa. Googlen mukaan esim. Christchurchin (Eteläsaaren suurin kapunki) ja Helsingin välimatka on 17000+ kilometriä.

On se hienoa vaikka sataa ja on sumuista

Uutta vuotta kohden

Me lähdemme juhlistamaan sitä Australiaan. Täytyy yrittää jaksaa katsoa ilotulitukset, ei olla Sydneyssä missä se kuuluisin on vaan Melbournessa, toivottavasti sielläkin osataan.