Copyright

Kaikki kuvat E:n tai K:n ottamia ja niitä ei saa käyttää muissa yhteyksissä.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Keskimaassa

Jäähyväiset Fijille

Fijin loppu aika sujui kuten alkukin; snorklaamista eri rannoilla, riutoilla, koralleilla. Kävimme Fijin parhaaksi äänestetylläkin rannalla Natadolalla. En tiedä miten hieno se oli, itse tykkäsin melkein enemmän Korallirannikosta. Hienot riutat siellä oli snorklata ja voimakkaat aallot teki hommasta seikkailun, kun aalto päätti paiskata sut jonnekin, olit enemmän tai vähemmän matkustaja. Onneksi vesi on pehmeää ja ei ollut ihan matalimman laskuveden aika. Viimeisenä päivänä hotellin siivoja oli taiteillut meille pyyhkeestä taidetta; jotenkin niin Fijiä, ihmiset ovat ihan tajuttoman ystävällisiä. Bula!
Pyyhetaidetta

Uuden-Seelannin tullissa

Uuden-Seelannin keikka olisi voinut alkaa vähän paremminkin; pari tuntia meni tullijonossa. Lopputuloksena kengät desinfioitiin. Tekevät tärkeää työtä kun yrittävät pitää vieraslajit ja pöpöt poissa täältä mutta homman organisoinnissa olisi toivomisen varaa. Niin ja joku voisi vääntää rautalangasta kiinalaisille, että jos hedelmiä ei saa tuoda niin sitten niitä ei saa tuoda.

Kontuun

Aucklandissa nukuttiin yksi yö ja sitten taas tien päälle. Auto vuokralle ja matkaan. Väärällä puolella tietä ajaen. Rannekello on vasemmassa kädessä, aja samalla puolella tietä, on se muistisääntö tuokin. Liikennekulttuuri on täällä suomalaista; kukaan ei anna varmana tietä ja jalankulkijan päälle voi ihan hyvin ajaa, varsinkin suojatiellä. Juu sarkasmia mutta kuitenkin. Navigaattorissa on maailman pienin ruutu mutta puhuuhan se savon murretta, jos amerikan navit nimettiin Irmaksi, olisiko nämä eteläisen pallonpuoliskon virkasisaret sitten vaikka Pirjoja.
Ajamisen kauheus unohtui kun päästiin Aucklandista Matamaraan. Matamarassa tai siis sen lähellä on Sormusten Herran (ja nyt Hobitin) kuvauksiin rakennettu Hobittila ja Kontu. Ja voi veljet ja siskot, se on hieno paikka. Tunnustaudun melkoiseksi Sormusten Herra (varsinkin kirja) faniksi mutta kolahti tuo vaimollekin, jonka mielestä kirja on (Haloo!!!) tylsä. Olen muutoin melko rationaalinen ja tiedän ettei hobitteja ole olemassa, mutta tuolla kierrellessä (loistavan oppaan johdolla) välillä tuli fiilis, että jossain vilahti Reppuli tai Rankkibuk.
Bilbon portailla
Ollapa hobitti Konnussa ennen Sormuksen löytymistä; karvaa varpaissa ja ainainen kesä. Veikkaan, että ei Tolkien käänny haudassaan, sen verran hyvällä maulla Jackson on teokset kuvalliseen muotoon kääntänyt. Kiitos hänelle. Peter Jackson on muuten täällä melkoinen kansallissankari ja ilmeisen syystäkin. Hei Peter miten olisi, että Hobitin jälkeen filmaat Silmarillionin? 



Vasemmassa alakulmassa oli hobitti vielä 0,01 sekuntia ennen kuvan ottamista. Vannon sen!

Kontua

Blogin kirjoittamisen arkea

Deadline painaa päälle, Amerikan aina ilmaiset ja hyvin toimivat WIFIt ovat vain muisto; täällä joka sekunti maksaa. Kuvien lataaminen tarvitsee aikatauluttaa ja harkita tarkkaan. Jatkossa teksti täytyy ensin laittaa Wordiin ja kopioida sitten blogiin. Tätä kirjoitetaan Rotoruassa missä ajatuksia häiritsee avonaisesta parvekkeen ovesta tunkeva mädän kananmunan haju, tuliperäisellä alueella taas. Siitä lisää seuraavalla kerralla, nyt on aika täysi ja juttu pitää julkaista, 2 min 14 sek aikaa.
Hotellin takapihaa







1 kommentti:

  1. Nyt on taas kipinöivä kateus päällä:Hobittila ja Kontu, aika paljon antaisin, että pääsisin sinne ja takuuvarmasti näkemään hobitteja! Olen minäkin Tolkienit tarkkaan lukenut ja lumoutunut. En ole ihan varma, uskonko joulupukkiin, mutta hobitteihin uskon täysillä.

    VastaaPoista