Matka Kiiwien maassa jatkuu

Hyvä(t) lukija(t)! Viimeksi jäimme matkallamme Rotoruaan; nyt muistaakseni neljä päivää myöhemmin olemme jo yli tuhannen kilometrin päässä Eteläsaarella Queenstownissa. Tie tänne on ollut vaiherikas ja ihan kirjaimellisesti kivinenkin. Maisemat ovat mykistäviä, ihmiset mukavia ja tekemistä riittää. Muuten uusseelantilaisten kutsuminen kiiweiksi ei ole mitenkään halventavaa, niin he kutsuvat itsekin itseään.
Olen hyvän kahvin ystävä kuten minut tuntevat tietävät. (Suomalainen normikahvi ei ole hyvää! Toim. huomautus). Täällä Uudessa-Seelannissa kahvi on poikkeuksetta hyvää tai sitten erinomaista. Kahvi valmistetaan tilauksen jälkeen vastajauhetuista pavuista, eikä töräytetä kuppiin kolme tuntia seissyttä ja pohjaan palanutta sumppia kuten liian usein jossain muualla. Pienpaahtimoita riittää joka lähtöön mutta kahvinjuonnista ei ole ainakaan vielä tuullut snobbailua, tärkeintä on hyvä kahvi eikä muille sen näyttäminen, että tietää miljoona eri kahvilaatua. Mulle sopivaa kahvittelua.

Pääkaupungissa

Manneken Piss Wellingtonin malliin

Matkalla etelään pysähdyimme pariksi yöksi Wellingtoniin, pääkaupunkiin, josta lautta Eteläsaarelle lähtee. Kaupunki on Tampereen kokoinen ja sitä kehutaan kilvan. Eikä ihan syyttä, leppoisa meininki ja ilmasto, loistavaa kahvia ja hemmetin hyvä kansallismuseo, Te Papa nimeltään. Joka on kaiken lisäksi ilmainen. Niin ja Wellingtonin ympäristössä on paljon Sormusten Herran kuvaus paikkoja; Me katsastimme yhden. Nostetaan hattua taas Jacksonille, näyttää elokuvassa aika paljon mahtavammalta, joki siis. Muuten täällä pääsisi tutustumaan Sormusten Herran kuvauspaikkoihin, oikeastaan ihan miten paljon haluaisi. Meidänkin käymämme Hobittila on yksi tunnetuimmista ja sitten on studioita ja opastettuja retkiä, jne... Täydellisin paketti sisältää kaikki mahdolliset paikat oppaineen, kestää kolmisen viikkoa ja maksaa noin suunnilleen 10.000 € per nuppi.

Sormusvarjojen kera elokuvassa tämä näytti kyllä hienommalta

Vuorten katveessa ja vähän vuorillakin

Queenstown on Eteläsaaren pikkujättiläinen, asukkaita on vain jotain 10.000 mutta porukkaa pyörii kylillä läpi vuoden moninkertaisesti. Talvella paikka on kaiken mallisen talviurheilun keskus ja muulloin täällä sitten trekataan. (Kiiwit ovat keksineet luonnossa vaeltamiselle uuden englanninkielisen sanan tramping). Mutta kaikkein tunnetuin kaupunki on adrenaliinihurvittelun yhtenä maailmankeskuksena. Täällä vo riippuliitää, laskea koskia, hypätä laskuvarjolla, tehdä benji-hypyn, laskea vuorenrinnettä mäkiautolla, jne...Jotakuinkin kaikki mahdolliset huimapäisyyden harrastusmuodot ovat täällä mahdollisia, ja jos jotain ei heti järjestetä valmiina, niin ehdota itse ja järjestyy. Kaupungilla pyöriessä tuntee tällainen keski-ikäinen itsensä loppuunkuluneeksi mamoksi mutta tehtiin mekin sentään jotain.

Ja sitten menoksi

Niin ja kaiken adrenilaanihurvittelun lisäksi tai vaihtoehtona sille on kaupunki vuorten ympäröimä ja järven rannalla, joten voi ottaa rauhallisetikin ja vaikka istua ja katsella vuorille ja sitten lähteä sinne kapuamaan. Maisemat ovat taatusti komeita ihan mitä tahansa teetkin.

Vuorille kapuamisen palkintona on ainakin mahtava näköala