Autoilu Uudessa Seelanissa vaatii ensinnäkin käsirenkaan vasempaan käteen, jotta muistaa kumpi auton kylki on oltava penkan puolella, muutoin vasemmanpuoleinen liikenne on hallittavissa ainakin maaseudulla. Ajo- olosuhteet voivat muuttua täällä nopeasti. Korkeuserot laittavat Nissan pilipalin moottorin ujeltamaan ja auto hyytyy mäkeen äkkiseltään, ennen kuin silmä tajuaa, että loputon ylämäki on alkanut. Äkilliset tuulenpuuskat voivat yllättää yksikätisen ajajan. Kaksi kättä visusti ratissa aukeilla, jotta pilipali ei sinkoa lammaslaumaan tai vuonoon.
Henkilökohtainen sadepilvi voi yllättää kulman takana ja näkyvyys muuttua nopeasti, valot päälle, vaikka paikalliset eivät vaivaudu. Lisäksi käppyräteillä, joita täällä riittää, tärkeintä: päästä ohi se paikallinen, joka pystyy ajamaan muutakin kuin neljääkymppiä mutkassa. Levikkeitä on. Ja pysy omalla kaistalla, vaikka kuinka tekisi mieli ottaa kaarteessa naapurilta, kulman takana odottaa aina saksalaiskuskin asuntovaunu.
Amerikassa sai uida maksusta rauskujen kanssa, täällä näitä saa rapsuttaa ken uskaltaa koskea rantavedessä.
 |
| Maaseutu jäänyt taa, Aucklandin aamua |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti