Copyright

Kaikki kuvat E:n tai K:n ottamia ja niitä ei saa käyttää muissa yhteyksissä.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Puolimatkan krouvi

tai oikeammin puoliajan krouvi. 4 ja puoli kuukautta takana ja toinen mokoma edessa ennen Koti-Suomeen paluuta heinakuun alussa. Yhdeksan maata, muutama kymmentuhatta kilometria lentokoneessa, autossa, junassa ja bussissa. Edessa Aasiaa, reitti viela suunnittelematta, maat ja maisemat noin suunnilleen tiedossa. Kavereita tulossa moikkaamaan, rahaa viela muutama euro taskun pohjalla, seikkailuja edessa, eika koti-ikava viela (suuremmalti) vaivaa. Strawberry Fields soi baarissa aikaisemmin ja nyt muuten vaan korvissani. Elama on!

Wish you were here

Rantalomalla

Langkawi vuorelta
Kulttuurimatkanjohtaja (vaimo) suostui muutaman paivan rantalomalle ja eikun vaan veneen kokka Penangilta kohti Langkawia, Malesian suosituinta ja tunnetuinta rantamestaa. Taman lahemmas Thaimaata ei Malesiassa rajaa ylittamatta paase ja tunnelmakin voisi olla Thaimaan niilta vahan mukavammilta turistipaikoilta. Lomailijat ovat leppoisa sekoitus talvea pakoilevia eurooppalaisia, ausseja, malesialaisia ja muita aasialaisturisteja. Velivenalaisiakin riittaa mutta ei viela niin ettei muut mukaan mahtuisi. Helmikuu on taallakin erittain korkean sesongin aikaa ja majoituksen saatavuus ja kukkarolle sopivuus kannattaa varmistaa ennenkuin pelmahtaa paikalle. Me kaytettiin Penangilaisen matkatoimiston palveluita kun ei muuten loytynyt jarkevan hintaista ja tasoista majapaikkaa. Reppureissaajille olisi hostelleja pilvin pimein ja seuraavaksi eniten 500+ euroa maksavaa tosiluksusmajoitusta. Luksusmajoitusta on muuten ihan Fijin tyyliin, oma saari, jahteineen ja kymmenpaisine palvelusjoukkoineen, hintaa 5.000 per yo, miniaika yksi viikko. Ehka seuraavalla kerralla...

Paikallista rantamuotia
Tartuttiin taas auton rattiin, etta saisi kaytya edes muutamalla Langkawin lukemattomista, toinen toistaan makeammista rannoista. Autoksi valikoitu ultratehokas 40-heppainen, urheiluauto, jonka valtavan kokoinen yksilitrainen V2-moottori kiidatti meita ympari saarta muhkeimmillaan valtavaa 70 kilometrin tuntinopeutta. Oikeasti ei paljon nopeampaa ole tarvis paasta. Ja noin muuten keskimaarin Malesiassa on Kaakkois-Aasialaisittain mukavaa olla liikenteessa, liikennesaannot on olemassa ja aika moni noudattaakin niita. Ja jos jotain kaikesta huolimatta sattuu, ei ulkomaanpelle ole automaattisesti syyllinen onnettomuuteen. Ja bensa on ihan naurettavan halpaa, oljymaa ja valtio viela subventoi hintaa; litra ysivitosta noin 0,45 euroa. Meidan superauto kulutti bensaa koko saaren kierroksessa, erinaisine rantapoikkeamisineen kahdella eurolla. Okei saari ei ole valtava mutta kuitenkin.
Mina ja Bugatti Veyron




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti