Malesiaa piisaa

ja hyva niin. Kiva maa, kivat ihmiset, mukavat kelit, loistavaa ruokaa, leppoisa meininki. Ja ei oikein kovin kallistakaan. Taalla mennyt jo kohta kuukausi, eika paremmasta valia. Muuten sekin on Malesiassa kohdallaan, etta yhden maan hinnalla saa oikeastaan monta; Tioman oli ihan erilainen kuin vaikka sinne menon satama Mersing ja Kuala Lumpur on taas omanlaisensa ja Penang on melkein Kiinaa (ja Intiaa) ja nyt ollaan Melakassa joka on taas ihan oma lukunsa. Niin ja sitten Langkawi, rantalomaa, ja Cameron Highlands, Malesian alpit (nyt jaanee valiin) ja niin edelleen.

Ruuhka-aika Tiomanin raitilla

Tiomanin tunnelma yhdella kuvalla

Hain kanssa snorklaamassa

Ja sitten paatin olla tekematta mitaan

Viime kirjoituksessa olimme Pulau Tiomanin ajan puolessa valissa, loppuaika meni samoissa merkeissa.

Loistavan ruuan nauttiminen ja snorklaaminen pysyivat merkittavimpina ulkoaktiviteetteina ja biljardi sisatiloissa tapahtuvana toimintaspektaakkelina. Meidan resortista loytyi jopa kaksi Snooker-poytaa! Niin ja kirjasto oli taynna laatulukemista, helmina Kalevi Sorsan muistelmat (suomeksi) ja Ulvova Myllari (tanskaksi). Mina luin molemmat, heheh. Snorklaamisen omana henkilokohtaisina kohokohtana oli tapaaminen riuttahain kanssa. Suunnilleen 1,5 metrinen mollukka, ehka 50 metria rannasta missa elava koralli alkoi. Ja tastakaan ei ole kuvia, pakko luottaa sanaani. Niin ja ei tippaakaan pelottanut. Taas luottakaa sanaani. Muutenkin snorklaaminen oli tuolla hauskaa, paasi (joutui) uimaan tonnikalaparven sekaan ja pienemmat tropiikin kalat (joita oli siis parveittain) olivat ajoittain niin tuttavallisia, etta tulivat naykkimaan ihoa. Kutikuti.
Kehuin jo edellisessa kirjoituksessa Tiomania mutta sanon uudelleen: Kannattaa kayda! Ja kannattaa menna mielummin heti kuin myohemmin. Massaturismi loytaa tiensa tuonnekin, nyt kun perille paaseminen on jonkinmoisen ponnistuksen takana (tai lennetaanhan sinne muutamakymmenpaikkaisilla koneilla) suurimmat massat ovat viela poissa mutta veikkaan, etta 202? on Tioman Langkawi pienoiskoossa.

Melaka

Charles Cham, mun Malesian lempitaiteilija

 

Melaka yolla

Ja nyt ollaan oltu jo pari paivaa Melakassa. Melakan vanha kaupunki on Unescon maailmanperintokohde ja ihan syysta. Hinduprinssit 1300-luvulla, kiinalaiset 1400-luvulla, portugalilaiset seuravalla, hollantilaiset 1600-luvulla ja sen jalkeen britit ovat kaikki hallinneet Melakaa ja kaikki ovat jattaneet oman merkkinsa kaupungin katukuvaan. Niin ja fiilikseen, kaupunki kun mukava sekamelska noita edella mainittuja ja paikalliset ovat harvinaisen lungia porukkaa on kaupungilla omalaatuinen mukava fiilis. Muutama vinkki, ottakaa huone hotellista jossa on uima-allas, vanha kaupunki on keskipaivalla todella kuuma ja on mukava paasta uimaan pakoon kuumuutta. Niin ja hotellit ovat

Ja paivalla

taalla todella huokeita, Melakaan on rakennettu ja rakennetaan toinen toistaan suurempia ja komeampia hotelleja ja kilpailu pitaa hinnat alhaalla. Vai mita sanottu 5* hotelli, 50 euroa yo. Ei paha. Halvempaa ihan ok majoitusta saa kympista ylospain ja reppureissaajat parjaa muutamalla eurolla. Toinen vinkki on sama kuin Tiomanille; tulkaa pian. Melakan turismin lisaamiselle (nykyaankin yli 10 miljoona turistia vuodessa) on ihan tajuttomat suunnitelmat. Yksi tassa edustalla oleva saari on tarkoitus laajentaa keinotekoiseksi paljon kokoaan suuremmaksi luksusresorttien keitaaksi. Pelkastaan tohon ollaan satsaamassa yli 50 miljardia Malesian Ringittia eli yli 11 miljardia euroa. Siihen paalle kaikki

Pako New Yorkista, eiku edistys saapuu Melakaan

mantereen valtavat rakenteilla/suunnitteilla olevat ostosparatiisit ja superhotellit niin ei Melakan fiiliksesta ole kohta enaa mitaan jaljella. Vaikka voi olla ettei sita saada tuhottua, olimme taalla ensi kerran kuusi vuotta sitten ja siitakin on jo paljon tapahtunut mutta se fiilis on viela taalla. Eli toivotaan, etta se kestaa nuo suuruudenhullut suunnitelmatkin mutta varmuuden vuoksi kannattaa kayda taalla pian jos vaan on mahdollista.