Neljäkymmentäkiloiset pienet käppänät kantoivat ämmänlängillä 80-kilon rikkisaaliita kraaterista ylös punnituspaikalle, vuorta alas ja taas ylös tyhjän kopan kanssa, samassa ajassa kun turisti kapusi puuskuttaen yhden matkan ylös. Kantajat antoivat ottaa kuvia, palkaksi olisi pitänyt antaa kessua. Säästin kaivosmiesten keuhkoja, mutta en hampaita; jaoin karkkia. Paras kuva jäi kyllä ottamatta kun yksi pieni vuoristokäppänä oli ihan Pentti Saarikosken näköinen.
Cemoro Lawang on kyläpahanen Bromo-vuoren kraaterin reunalla. Turistit tulevat yleensä vain yhdeksi yöksi ja jatkavat aamukiipeämisellä tulivuorilla. Kylä on sen verran korkealla, että Indonesian lämpöön tottuneet kärsivät kylmänkosteudesta ja sumusta.
Maisemat ovat kraaterin reunalta upeat. Sea of sand, joka näyttää kaukaa katsottuna suomaalta, mutta onkin eriväristä hiekkaa. Muutoin kylä on valtava sipulinkasvattamo.
Ubud on puolestaan kaikkien joogien luvattu maa. Oli luomua ja sateenkaaren väreissä joogakauhtanoita, mutta minä ajattelin vaan maallisia ja porhalsin Sukawatin kimpsukampsumarkkinoille. Juu ei olisi kannattanut, supertinkijä kohtasi niin kovia vastustajia ettette usko. Pari batiikkikangasta löytyi, katsotaan ehtiikö niistä teetättää mitään. Ubudissakin on ihan tarpeeksi iso markkina-alue.
Myyjät olivat hieman epätoivoisia, kun siis kaikki myyvät samaa, eikä pahimmat aussilaumat olleet vielä tulleet, kauppa ei kuulemma käynyt hyvin. Ubudista löytyi myös hämmästyttävä tapaus - ensimmäinen epäystävällinen indonesialainen. Hotellimme respan manageri?herra oli niin ärripurri että ihan ihmetytti mikä sitä oli oikein purrut. Johtuiko ärriherran levittämästä huonosta karmasta kun en oikein saanut Ubudin viehättävyydestä otetta.
juhannussalko Balin tapaan Galungan-juhlaa varten |
Ihanan värinen terassin nurkka! Sopisi mainiosti parvekkeelleni - vähän kretuliinilla maustettuna. Tommotteet väri-ilottelut piristäisivät mieltä.
VastaaPoista